Turvallistaminen muokkaa tilan käyttötapoja ja tilakokemusta, ja sama tila voi näyttäytyä toisille turvattomana ja toisille turvallisena tilana. 

Aalto-yliopiston Arkkitehtuurinlaitoksen väitöskirja tarkastele, miten turvallistaminen muovaa kaupunkitilaa: Miten turvallistaminen sekä turvan ja turvattomuuden tunteet vaikuttavat kaupunkitilan käyttöön ja kokemiseen ja sitä kautta sen suunnitteluun? Minkä tekijöiden kautta turvallisuutta luetaan julkisesta tilasta ja kenen näkökulmasta tilat rakentuvat turvallisiksi tai turvattomiksi? Turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä kutsutaan tässä tutkimuksessa turvan anatomiaksi, joka muodostuu tilan materiaalisten ja aineettomien ominaisuuksien sekä sosiaalisten suhteiden ja valtarakenteiden yhteisvaikutuksesta.

Aihetta lähestytään monitieteisesti ja kokemusperäisesti etnografisia metodeja hyödyntäen. Käytettäviin metodeihin lukeutuvat kohdehavainnointi kirjoittaen, maalaten ja valokuvaten sekä kyselytutkimus ja haastattelut. 

Tutkimuksen lähtöpiste on Helsingin päärautatieasema, joka on sekä sekoittava että erotteleva tila. Rautatieasemat yhdistävät ihmisiä ja paikkoja toisiinsa edistäen tasa-arvoa, mutta kansainväliset tutkimukset osoittavat ne pelon paikoiksi. Muita havainnoitavia asemia ovat jo havainnoidun Ateenaan lisäksi Pariisin ja New Yorkin rautatieasemat, joista jokainen avaa näkökulman turvallistamiseen ja turvaan erilaisen yhteiskunnallisten kontekstien myötä. Tutkijan havaintojen lisäksi päärautatieaseman käyttäjien haastattelujen kautta tarkastelu siirtyy haastateltavien tarinoissa toistuvasti ilmenneisiin turvan ja pelon tiloihin. Näin muodostuu paikkojen kudelma, toisiinsa kietoutuvien tilojen verkosto, jossa turvallistamisen vaikutukset julkisen tilan kokemukseen ja käyttöön ilmenevät. 

Tutkimuksen sisältyy residenssi- ja konferenssimatkoja.Tutkimustyön kokoaa yhteen monografia ja kiertävä näyttely kenttätyön visuaalisesta aineistosta.