Historian tapahtumat eivät ole yksin ajallisia, vaan myös tilallisia. Hauras maailmantila vahvistaa käsitystä siitä, että ihminen on aina ollut ja on yhä tilallinen olento. Turvallinen tila on laajasti adoptoitu metafora, mutta julkinen keskustelu typistää sen helposti sanalliseksi sanallinen kuvaukseksi toisarvoistavaa käytöstä estävistä säännöistä. . Turvallinen tila voisi kuitenkin olla julistusta enemmän ja väitöstyölläni etsin konkretiaa sanojen tueksi.

 

Tutkiessani pelon ja turvan tiloja tarkastelen rakennetussa ympäristössä koettuja pelon ja turvan yksilöllisiä ja kollektiivisia kokemuksia. Kysyn, miten turvan kokemukset ovat muuttuneet ja mistä tekijöistä ne rakentuvat. Arkkitehtuurin ajankohtaisessa keskustelussa painottuu ilmastonmuutos, mutta turva on kestävän tulevaisuuden perusta ja siten sen tutkiminen on tärkeää.

 

Väitöskirjani nojaa fenomenologisen viitekehykseen eli tieteen filosofiseen suuntaukseen, joka korostaa ihmisen havaintoihin ja kokemuksiin perustuvaa tiedon tuottamista. Fenomenologisesta eli kokemusperäisestä näkökulmasta jokaisen ihmisen kokemus yksilöllinen. Muistomme erilaisista paikoista vaikuttavat meitä ympäröivän tilan kokemiseen ja tarkasteluun.

 

Kokemusten tutkimisessa hyödynnetään etnografisia metodeja eli tutkimusmenetelmiä, joissa havainnointi tutkittavassa tilassa tapahtuu tutkijan fyysisen läsnäolon kautta. Tutkimukseni lähtöpisteeksi olen valinnut Helsingin päärautatieaseman, johon asemarakennuksena liittyy turvattomuutta ja kohtaamisten mahdollisuus. Pitkän ikänsä ansiosta asema on kokenut monet mullistukset, niin sodan, tulvan, pandemian kuin uuden lännen ja idän vastakkainasettelun voimistumisen. Asemalla tarkkailen tilaa ja turvaa arkkitehtonisista, aineellisista ja aineettomista sekä sosiaalisista näkökulmista ja muutan omat havaintoni kirjoituksiksi, piirustuksiksi ja valokuviksi. Tutkimusmenetelmiini kuuluvat kyselytutkimus ja haastattelut.

 

Rautatieasemalla tehtävän kyselytutkimuksen ja haastattelujen avulla etsin vastausta ensimmäiseen tutkimuskysymykseen - Millainen on turvan ja turvattomuuden rytmi paikojen kudelmassa? Haastattelut laajentavat kyselytutkimuksessa saatuja vastauksia päärautatieasemasta, mutta niiden aikana keskustellaan myös yksilön omista turvan ja turvattomuuden kokemuksista. Näin rautatieasema toimii lähtöpisteenä ja haastateltavia yhdistävänä tekijänä, mutta haastattelujen kautta tarkastelukulma laajenee uusiin tunteiden pisteisiin muodostaen ”paikkojen kudelman”.

 

Koko tutkimusaineiston avulla etsin vastauksia toiseen tutkimuskysymykseen – Mistä elementeistä paikkojen kudelman turvalliset tilat rakentuvat? Elementti sanalla viittaan niin aineellisiin kuin aineettomiin tilaominaisuuksiin sekä sosiaalisiin suhteisiin. Rakenteiden merkitykset muuttuvat suhteessa ihmisiin ja sosiaaliset suhteet ovat osa tilan tuottamista.

 

Työni lopputuloksena on suomenkielinen monografia toisin sanoen yhdeksi niteeksi koottu kirja, jonka tutkimustuloksia ei ole aiemmin julkaistu artikkeleina. Väitöskirjani toimii käsikirjana turvallisen tilan anatomiaan. Kirjallista lopputyötä tukee näyttelysarja kenttätyön aikana syntyneistä valokuvista, piirustuksista ja maalauksista.

 

Väitöskirja tarjoaa uutta tietoa turvasta alan ammattilaisille osaksi käytännön suunnittelutyötä, mutta näyttelyn kautta mahdollistuu suuremman yleisön tavoittaminen ja tiedon jalkautus yliopistosta yhteiskuntaan.