top of page
  • Writer's pictureIris Andersson

Anna ja Eugeni Bach - arkkitehtuuria ja hedelmäsalaattia

Suomalais-espanjalainen arkkitehtipariskunta Anna ja Eugeni Bach luennoivat Aalto-yliopiston ja Arkkitehtuurimuseon järjestämässä ”Architecture Speaks!”- luentosarjassa helmikuussa 2021. Luento esitteli heidän arkkitehtuurinsa raaka-aineita ja niistä rakentuvia projekteja. Artikkekeli julkaistu aiemmin Arkkitehtiuutisissa 3/2021.




Anna ja Eugeni Bachin barcelonalaisen arkkitehtistudion työskentelykenttä on laaja. Kiinnostus leviää julkisista tiloista yksityisiin ja praktiikasta opetukseen kasvaen tutkimukseksi ja arkkitehtuurin arvojen välittämiseksi yhteiskunnassa luennoiden ja näyttelyitä kuratoiden.


Bachit ovat päättäneet olla erikoistumatta erikoistuvassa ja kilpailevassa maailmassa. He iloitsevat uusien haasteiden löytämisestä sen sijaan, että kehittyisivät paremmaksi yhdessä asiassa.


Arkkitehtuurin raaka-aineet


Espanjan talousvaikeudet ovat antaneet Anna ja Eugeni Bachille aikaa miettiä arkkitehtuurinsa periaatteita, jotka ovat tiivistyneet viiteen aihealueeseen: materia, epätäydellisyys, moninaisuus, elämä ja aika sekä ”un expected little twist”. Pienellä twistillä he viittaavat töidensä leikkisyyteen.


Eugeni kuvaa heidän töidensä olevan yhtä moninaisia kuin hedelmäsalaatti: arkkitehti päättää materiaalit, elementit ja niiden mittasuhteet, mutta käyttäjä päättää, mitä paloja ja missä suhteessa hän maistaa. Hän saa kaikki tekstuurit ja maut yhdessä taikka erikseen sen sijaan, että joisi pirtelön uuden, mutta ainoan maun ja tekstuurin.


Epätäydellisyyden korostuksella Eugeni haluaa nostaa esiin vaivan valmiin työn takana sekä antaa katsojan täydentää mielessään kuvan aukot. Pandemian myötä elämän ja ajan merkitys on korostunut. Suunnittelun keskeinen kysymys on: Millaista elämä rakennuksessa voisi olla?



Työpöydällä


Suunnittelun tausta-ajatustensa lisäksi luennon toisessa osassa Anna ja Eugeni Bach esittelevät menneitä ja työn alla olevia projektejaan. Anna Bach aloittaa esittelemällä heidän ensimmäisen yhteisen ja vuonna 2007 valmistuneen työnsä ”Casa en Gaüses”, toisin sanoen ateljeen ja viikonlopputalon 70 000€:lla.


Nuorina arkkitehteina he ottivat tiukan budjetin haasteen vastaan ja turvautua perinteisiin rakennustapoihin. Sisätilan rakentamisen ollessa kallista, he laajensivat asumusta ulospäin ja loivat parhaat tilat ison katoksen alle.


Julkisivussa edullisuuteen päästiin pinnan tekstuurin käsittelyllä. Tiilijulkisivun rappaus saa ajan kanssa säröjä ja tummentumia, mutta valko-vihreä raidoitus voittaa taistelun aikaa vastaan ollen aina visuaalisesti voimakkain elementti. Väritys yhdistää talon ympäristöönsä. Metsän puoleinen takaseinusta on maalattu kokonaan vihreäksi ja valkoinen raidoitus keventää julkisivu puutarhaa kohti.


Kaava ohjeisti katon kallistukseen. Bachit tekivät kallistuksen odotusten vastaisesti katon taitekohtaan laskevaksi, mikä mahdollisti vedenkeruun kastelujärjestelmään sekä luonnollisen ilmanvaihdon. Ilma tullee sisään matalasta taitteesta ja nousee korkeampia päätyjä kohti.


Vastaparikseen uran ensimmäinen projekti saa viimeisimmän työn vuodelta 2020, molemmin puolin palomuuriin rajautuvan asuinkorttelin ”Sieta vidas” eli ”Seitsemän elämää”.

Sovittaessaan uuttaa vanhaan kaupunkirakenteeseen Bachit kartoittivat ympäröivien rakennusten rakennuselementit, kuten ovet ja aurinkosuojat, jotka määrittelivät vallitsevan katujulkisivun. Kyseisessä projektissa Anna näkee heidän toimineen sovittelijoina, jotka yrittivät hienovaraisin elein oman suunnitelmansa kautta saada myös perinteistä poikkeavan naapurirakennuksen mukaan julkisivujen harmoniaan.


Pienen budjetin nimissä he käyttivät yksinkertaisia elementtejä, mutta rikkaalla tavalla. Anna korostaa yksityiskohtien ja värien merkitystä, onhan valkoinen maali yhtä halpaa kuin keltainen.


Julkisivun takaisissa asunnoissa on haluttu välttää asumisen perinteiset hierarkiat. Pitkulaisissa ja porraskäytävän keskeltä syömissä pohjissa on kaksi samanlaista puolta, jolloin asukas saa itse päättää miten tilat, päivä ja yö asunnossa järjestyvät. Ihmiset työskentelevät makuuhuoneessa, syövät sängyssä tai nukkuvat sohvalla.


Pienimmässä mahdollisessa projektissa ”1m2” yhdistyy Bachien leikkisyys, älykäs huumorintaju ja pohdinta siitä, mikä arkkitehtuurissa on olennaisinta.


Eugeni kertoo neliömetrin kokoisen vartijakopin suunnittelun herättäneen miettimään rajaa vaatteen ja rakennuksen välillä. Ero ei ole edes liikkeessä. Talot, kuten kodat liikkuvat, mutta ovatko ne liian raskaita vaatteiksi Eugeni pohtii.


Rakennus tarjoaa yhden suojakerroksen lisää vaatteidemme päälle. Kun kylmyys iskee vartijaan, hän menee koppiinsa kuin pukisi takin ja hatun naulakosta ylleen. Yksityiskohtaisen julkisivun siksak-pelti viittaa lähestyttävään toimistorakennukseen, mutta puhuu meille myös vaatteiden laskosten kieltä.


Anna korostaa, ettei viisaasti työskentely tarkoita ylitöitä. Vahvojen periaatteidensa, kekseliäisyyden ja tutkimuksen kautta toimisto kehittää ratkaisuja laadukkaaseen suunnitteluun optimoiden luonnon ja talouden voimavarat, suunnittelee tiloja ja ympäristöjä, joissa elämä ottaa luonnollisesti paikkansa.


Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki

コメント


bottom of page