Ars Moriendi on kuolema teemainen alusta ja verkosto, joka tuo yhteen taidetta, kuolemantutkimusta, esitystapahtumia, keskusteluja ja ihmisiä. Syksyllä 2021 minua pyydettiin kirjoittamaan oma lukuni ”Kuoleman päiväkirjoihin”. Alkuvuonna 2023 menetyksen sekä haaveiden ja identiteettien kuolema kosketti minua ja siitä syntyi teksti nimeltä "Kasvu", joka julkaistiin toukokuussa Ars Moriendin sivuilla. Tekstin kuvitus on Carlo Scarpan suunnittelemalta Brionin haustasmaalta.
Shamaanitaru kertoo, että unessa shamaanikokelas järjestää luunsa uudelleen voidakseen matkustaa maailmojen välissä. Tarina kertoo, että Eeva on tehty Adamin kylkiluusta. Tarina ei kuitenkaan kerro, kuinka tavallinen kuolevainen voisi järjestää luunsa uudelleen, kun hän menettää niistä rakkaimman.
Rakkaus tekee minut riippuvaiseksi toisesta, joka ei ole osa itseäni. Silloin minääni kuuluu myös pala jotakuta toista. Kun menetyksessä toinen ihminen revitään kehostani ulos ilman anestesiaa, joudun kivuliaasti järjestämään identiteettini palaset uudelleen.
Samalla kun sisimpäni etsii uutta järjestystä, muistojeni kilpeä moukaroidaan paksummaksi. Kuori täyttyy maailman tyhjetessä. Kilpeen taltioituu välähdyksiä paikoista ja tunteista, jotka olivat nykyisyyteni mutta nyt jo menneisyyteni. Arjen tutut paikat muuttuvat osaksi muistojeni maisemaa. Ennen ne kantoivat ja kasvattivat tulevaisuuden haaveitani, mutta äkisti tutut paikat maalaavat vain puutosta. Minusta ulos revitty ihminen kieppuu mieleni ulkopuolella kuin varjo.
Menetyksen paino on näkymätön. Mieli ja keho kuitenkin muistavat. Iho on täynnä kosketuksen arpia, kunnes solurakenne uudistaa itsensä seitsemässä vuodessa. Sitä ennen ihmisestä kuoriutuu ulos väreilevä otus, joka vaatii huomiota. Se vaatii havaitsemista, hyväksymistä, kannattelua, tunnistamista ja ymmärtämistä. Sekään ei riitä, vaan se pyytää ilmaisemista, säätelemistä, käsittelemistä, purkamista ja lopuksi tasapainoa, enne kuin se on valmis katoamaan.
Peittoni alta luikertelee esiin vihertävä ja karvainen otus. Ääni väristen kysyn: ”Hei, mikä olet? Miten edes pääsit sisälle?” ”Olen Suru, mutta ennemminkin sinun tulisi kysyä, kuinka pääsin ulos.” Kulmani kohoavat kysyvästi. ”Tulin sydämestäsi. Siinä oli minun mentävä särö.” Suru jatkaa ja tuijottaa minua silmin, joiden eteen kasvaa väreilevä kalvo. Kaappaan otuksen syliini ja silitään sen pehmeää turkkia. Sen häntä kiertyy kerälle ja nyyhkytyksen seasta erotan hiljaista kehräystä. ” Sinuun on tainnut sattua? Etkö tahtoisia kertoa?” Suru on pitkään hiljaa, mutta inahtaa viimein: ”Annoin paljon.” ”Olit siis rohkea.” ”Mitä rohkeaa siinä oli?” Suru kysyy vuorostaan. ”Rakastaminen on rohkeaa.”
Menetyksessä vastustamme muutosta. Olen itsekäs. En halua muuttua, enkä halua, että ihmiset ympärilläni muuttuvat. En halua luopua, mutta kaikki ne ajatukset ja roolit, jotka eivät enää palvele elämää saavat kuolla. Se mahdollistaa uudistumisen. Kuolemassa on siten muutoksen voima. Koen kasvukipuja, sillä luut eivät järjesty itsekseen. Eivät myöskään haavat, jotka persialaisen runoilija Rumin mukaan ovat paikkoja, joista valo pääsee sisään.
Luopumisen väistämättömyys yhdistää kuoleman ja rakkauden. Rakkaus vaatii myös kykyä muuttua. Se kehottaa jättämään entisen, jotta voi kasvaa ja uudistua. Rakkaus ei ole pelkkä substantiivi vaan sillä on verbiluonne. Rakastaessaan ihminen huolehtii, kiintyy, kunnioittaa, sitoutuu, luottaa, kantaa ja kasvaa. Filosofi Emmanuel Levinasin ajatuksin rakastaessamme rakastettumme meille ojentamaa rakkautta rakastamme samalla itseämme rakastuneena, jolloin rakkaus toimii paluuna itseemme. Rakkaus lähtee itsestämme ja sen avulla järjestämme identiteettimme rajat uudelleen. Säilytämme rakkauden ja päästämme muusta irti.
Istutan Surun kanssa kasvin, jolle annamme nimeksi ”Dolor”. Puolessa vuodessa se tulee kasvattamaan kolme uutta ja kirkasta lehteä. Emme tiedä sitä vielä, mutta meillä on aavistus.
Lähteet
Pölönen, Perttu. 2020. Rakkauden ja kuoleman kohtaaminen. Eli miten vapautat sisimmät pelkosi. Basam Books: Helsinki
Rahikainen, Klaus. 2014. Tulevaisuuden identiteetit. Otava: Keuruu.
Toim. Martin, Kathleen. Ronnberg, Ami. 2010. The big book of Symbols.TASCHEN: Köln.
Trogen, Tia. 2022. Lempeän kasvattajan opas. PS-kustannus: Keuruu.